Hei vain! n__n
Tein seuraavan osan edelliseen kuvatarinaan. Tässä eka osa →
KLIKS, jonka toivon, että luette jos ette ole vielä lukasseet :)
Älkääkä unohtako Give Awaytä, johon pääsette helpoiten tuolta oikealla olevasta linkistä öwö
Ajattelu/kerronta, *tekeminen*, puhe
Päivä oli tuulinen, mutta ilma oli silti suotuisa. Rosa päätti lähteä ulos hieman kävelemään.
Rosa: *ajattelee* Ihanaa kun kerrankin ei sada.. minua oikein inhottaa kaikki nuo sadepäivät..
Rosa: Mutta, missähän kaikki ovat? Vaikka aurinko ei paistakaan, niin eikö kaikkien kannattaisi silti viihtyä pihalla vielä kun on hyvä ilma, sillä uskon kuitenkin sateen tulevan ajanmittaan tänäänkin..
Rosa: *kurkistaa kulman taakse*
Nick: *istuskelee yksinään, samalla ajatellen jotain*
Rosa: *katsoo ihmeissään, että miksi tämä täällä yksin on*
Rosa: *istahtaa Nickin viereen*
Molemmat istuvat aivan hiljaa vierekkäin katsellen vain ympärilleen.
Nick: *hetken hiljaisuuden päästä* Hei.
Rosa: Miksi sinä täällä yksinään istut? Eilenhän meille juuri tuli uusi vieras, siskosi. Miksi et ole hänen kanssaan?
Nick: Hän laittelee tavaroitaan paikoilleen, en halunnut häiritä. (:
Rosa: Olet aina niin ajattelevainen. :)
Nick: Olenko..? c: ..no, mutta haluaisitko kuulla pienen tarinan, mitä en ihan ensimmäiseksi Alicen tulon jälkeen ajatellut kertovani?
Rosa: *puhkuen intoa* Mielelläni! n__n
Nick: *katselee tyhjyyteen* .. ajattelin kuitenkin kertoa tämän, vaikka hetken epäröinkin. Haluan kertoa Alicen ja minun menneisyydestä.. tai oikeastaan, koko meidän perheemme.
Menneisyys:
Asuin yhdessä äitini sekä isäni kanssa pienessä mökissä kylän laidalla. Rahasta oli tosiaan pulaa, hyvä jos
saimme edes leivän tuotua kotiin. Näin jatkui monet vuodet. Isä ja äiti olivat pelloilla töissä tienaamassa pientä palkaansa, kamalan maanherran palveluksessa. Kuitenkin noin viiden vuoden jälkeen syntymästäni, saimme kuulla äitini odottavan lasta. Aika kului ja maailmaan syntyi uusi pienokainen, siskoni Alice.
Lapsi ei kuitenkaan ollut aivan normaali, muusta suvusta poiketen. Hänen huomattiin jo hyvin varhaisina vuosina osaavan nähdä tulevaisuuden, niinpä häntä alettiin nimittääkin koko kylän voimin selvänäkijäksi.
Alicen ollessa viisi, sota syttyi. Oli ankaraa aikaa. Vanhempani suojelivat kyläämme toisten vanhempien kanssa sotarintamalla. Kyläläisten pula rahasta vain kasvoi. Itsekin tarvitsimme rahaa, olihan meitäkin perheessämme neljä ruokittavana. Tajusimme, että voisimme tienata rahaa Alicen kyvyllä nähdä tulevaa. Olihan sota-aikaa, ihmiset halusivat entistä enemmän kuulla kohtalonsa tänä kamalana aikana.
Niinpä Alice ryhtyi pientä palkkaa vastaan kertomaan kyläläisille mitä tulevan pitää.
Näin aina Alicen kärsivän katseen, kun hän sai huomata ihmisten kohtalon. Harvahan selvisi hengissä niin kovassa sodassa. Mutta hänen se oli heille aina kerrottava.
Alice joutui kertomaan monille ihmisille, heidän menehtyvän. Kauhealtahan se tuntui, mutta hän tiesi, että hänen oli tuotava rahaa perheelleen. Tätä jatkui kauan, kunnes sota loppui. Kyläläisiä oli kuollut kuitenkin vähän, mutta kaikki ennustukset pitivät paikkaansa. Alice ei halunnut enään tuntea oloaan kurjaksi kylässä. Hän päätti unohtaa kykynsä, ja lähteä kauas pois, toiseen kaupunkiin.
Niinpä Alice lähti sukulaisillemme. En halunnut jäädä yksin kylään, joten karkasin saadakseni kokonaan uuden elämän. Näin oli parempi, muistot olisivat vain haavoittaneet entistä enemmän. Tiemme erkanivat perheeni kanssa. Lopulta vuosien jälkeen päädyin tänne.
Nick: Nyt näin Alicen ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa. Oli outoa nähdä hänet, enkä oikeen tiennyt mitä sanoa. Kuitenkin kaikki on nyt hyvin, eivätkä muistot ole enään kolhineet minua. Tunnen saavani vihdoin oikean, ja ihanan elämän, varsinkin sinun kanssasi. ♥ Nyt vielä kun rakas siskonikin tuli takaisin, niin kaikki on niin hyvin.
Rosa: .. A-aliceko selvänäkijä? :o .. mutta kiitos kun kerroit. Ymmärrän sinua täysin, jos tuo tuntui vaikealta palalta. Mutta kaikki on nyt niin hyvin, että jätetään vanhat murheet taakse ja jatketaan elämää. nwn
Nick: Olet oikeassa, kiitos kun jaksoit kuunnella ♥ ja näin on, hän on selvänäkijä.. :)
Samaan aikaan nurkan takana, oli eräs salakuuntelija kuullut kaiken.
Alice: Kaikki tuo muistutti minua vuosien varrella, mutta nyt minun ei tarvitse sitä enään murehtia. Vihdoinkin sain kunnon elämän, veljeni sekä hänen upean tyttöystävänsä kanssa ♥
TO BE CONTINUED
~~
Siinä semmonen tarina. Moni varmaan järkyttyi totaalisesti, kun tossa oli tollasta ihme draamaa D---:
Mutta jatkan tarinaa aina välillä :) Muuttuu tosiaan hieman iloisemmaksi :-D
Äöäööäöä, teitä lukijoita on aivan valtavasti, oon suuren kiitoksen velkaa ♥
Toivoisin nyt paljon kommenttia, että mitä mieltä olittte tosta tarinasta. :--)
♥ KOMMENTTIA ♥
xoxo Melli & Hanipallerot
